keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hyvät ja huonot sanonnat

Heipsun!

Jostain syystä viimeiakoina korvaani ovat pistäneet erilaiset sanonnat ja kansan"viisaudet". Haluaisin tavata näitten lausahduksien keksijöitä, sillä joidenkin sanontojen kohdalla ihmettelen suuresti, että minkälainen järjen jättiläinen sieltä takaa oikein löytyy. 

Elokuussa Tukholmasta napsastu kuva. Mitä mieltä olette, onko totta, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? ;)
Ensinnäkin viikko sitten ollessani ripsihuollossa meillä tuli kosmetologini kanssa puheeksi se, miten suomalaiset ovat niin vaatimattomia ja monesti tyytyvät seinäruusun rooliin. (Aika paha yleistys, anteeksi siitä kaikki itsevarmat ja näkyvät yksilöt) Tässä pari sanontaa, jotka ovat suoraan sanottuna syöpää yhteiskunnalle:

"Vaatimattomuus kaunistaa"
Excuse me?! Etsin synonyymejä vaatimattomalle ja netistä löytyi sanoja, kuten "huomaamaton", "mitätön" ja "vähäpätöinen". Kuinka moni oikeasti luokittelee mitättömyyden ja huomaamattomuuden kaunistavaksi piirteeksi? :D Tämän lausahduksen voisi mielestäni muuttaa muotoon "Itsevarmuus kaunistaa".
                                              
"Kellonni on, se onnen kätkeköön"
Hyvänä kakkosena tulee tämä ilosanoma. Ihmekään jos suomalaisia sanotaan masentuneeksi kansaksi, jos ne kaikki vähäisetkin onnelliset ihmiset peittävät onnensa! Tämän sanonnan puolestaan voisi mielestäni muuttaa johonkin tän tyyliseen: "Kell' onni on, se sitä hierokoon toisten ihmisten naamoihin". Hyvä olo on tehty jaettavaksi ja se varmasti tarttuisikin kuin norovirus Siljan laivalla, jos sitä vaan uskallettaisiin levittää.


Onneksi myös tältä puolelta aitaa löytyy kauniita maisemia. No filter needed!

 Onneksi suomen kielestä löytyy myös käyttökelpoisia ja jopa voimaannuttavia ja lohduttavia sanontoja! Tässä muutama lemppari:

"Jokainen on oman onnensa seppä"
Tätä olen tarvinnut sen jälkeen kun päätin jäädä Suomeen. Ensin ajattelin, etten voi olla yhtä onnellinen täällä, kuin Espanjassa, mutta sitten tajusin että minä olen oman onneni seppä ja voin tehdä itseni onnelliseksi vaikka roska-astiassa. Tämä ajattelumalli toimii ainakin minulla, sillä koen olevani onnellinen :)

"Odota parasta, varaudu pahimpaan"
Tämä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja siksi se onkin yksi lempparini!

"Kaikki loppuu aikanaan"
Tämän voi ottaa negatiivisesti, mutta myös positiivisesti: mm. HIIT- treenin aikana tämä on erittäin lohduttava sanonta :D

"Elämä kantaa"
En tiedä onko tämä "virallinen" sananlasku, mutta ysiluokan kevätjuhlassa rehtorimme piti puheen jossa mainitsi kyseisen lausahduksen. Tämä on jäänyt mieleeni ja aina kun on vaikeaa, yritän luottaa siihen että elämä kyllä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. Tähän mennessä näin on aina käynyt!


"Kauneus on katsojan silmässä"
Loppukevennyksenä pari Espanjan kielen helmeä. Harmittaa ettei tullut kirjoitettua niitä ylös aina kun kuuli uuden, mutta tässä pari jotka ovat jääneet mieleen, ja niihin suorat käännökset:

Dar a luz
=Antaa valoon. Eli synnyttää

Consultarlo con la almohada
=Konsultoida tyynyn kanssa. Eli nukkua yön yli.

Ser aguafiestas
=Olla vesijuhlat. Eli olla ilonpilaaja. Olen myös kuullut, kun espanjalaiset käyttävät tätä ilmausta myös englanniksi eli "You are a waterparty" ja sepä se vasta olikin hauskaa kuultavaa.


Hacerse el sueco

=Esittää ruotsalaista. Eli esittää tyhmää.

Nyt nenäliinat valmiiksi ja katsomaan Elämä lapselle- konserttia! Hyvää loppuviikkoa <3



- Karolina















tiistai 30. elokuuta 2016

On rohkeutta kuunnella sydäntään

Long time no see!

Pitkänpitkän hiljaiselon jälkeen olen valmis ilmoittamaan, että olen hengissä! Viime viikot ovat olleet sellaista pohtimisen aikaa, ettei energia ole riittänyt blogikirjoitusten ajattelemiseen. Pohdinta on lähinnä kohdistunut siihen, että minulle tarjottiin töitä eräästä ravintolasta Fuengirolasta. Saatuani tiedon siitä, että heillä olisi minulle töitä tarjolla, olin ihan älyttömän iloinen. Taisin jopa itkeä onnesta ja kädet tärisivät vielä varmaan tunnin puhelun loputtua. Tätä iloisuutta ja onnea kesti aikansa, kunnes yhtäkkiä minuun iski lähdön ahdistus. Kaikki muut tietty olettivat, että olen innoissani lähdössä ja niin yritin itsellenikin uskotella. Tuli sellanen olo, että onhan se lähdettävä kun tälläinen mahdollisuus ja kaikki muutkin olettavat, että lähden.

Yritin viimeiseen asti innostaa pakottaa itseäni lähtemään, mutta kun tuli hetki kun lentolippu olisi pitänyt ostaa, oli pakko avata suu. Oli todella pelottavaa kertoa ajatuksista muille, tuntui jotenkin niin luuserilta kaiken hehkutuksen jälkeen hylätä tälläinen mahdollisuus ja jäädä kotiin. 

Eilen aamulla keräsin rohkeuteni ja sain vihdoin sanottua asiani veljelleni. "Arvaa mitä, musta tuntuu että haluan jäädä Suomeen". Riku tätä hieman ihmetteli ja kyseli, että miksi. Vastasin, ettei vaan tunnu hyvältä lähteä, johon hän tokasi miehekkään yksinkertaisesti "No miksi sä lähtisit jos et halua". Niin. Noin yksinkertaista se on! Ei tuntunut yhtään tyhmältä kun tajusin, että olen saanut noinkin yksinkertaiseen asiaan kulutettua jo toista viikkoa ja käynyt läpi kaikki mahdolliset tulevaisuuden skenaariot ja "mitä jos"- tilanteet. 

Olen sitä mieltä, että pitää elää hetkessä. Pitää tehdä asiat sillä tavalla, kun juuri siinä hetkessä tuntuu hyvältä. Kirjoitin yhteen aikaisempaan postaukseen, että minun elämässäni sydän vie ja järki vikisee ja nyt se tuli taas todistettua. En voi pakottaa itseäni mihinkään mikä ei tunnu hyvältä.

Tavallaan nolottaa myöntää, että jään mielummin Suomeen kun lähden Espanjaan. Toisaalta kuitenkin olen ylpeä siitä, että uskallan kuunnella omaa sydäntäni ja tehdä omat päätökseni miettimättä sitä, mitä muut ajattelee (vaikkakin se vaatii erittäin pitkää pohdintaa :D). Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta se on nyt tehty ja siinä on pysyttävä. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

 Karolina



torstai 11. elokuuta 2016

Miksi urheilla ilman kilpailua tai kovia tavotteita?

Moikka!

En ole huippu-urheilija, en kilpaile enkä omista elämääni 100% urheilulle. Jätän joskus treenejä välistä ja joskus lähden salilta kotiin kesken treenin jos ei ole fiilistä tai tuntuu että joudun pakottaa kropan väkisin töihin.  

Toisinaan urheilen kolmesti päivässä, rikon rajojani ja suorastaan pursun innosta lähteä salille. 

Urheilu elämässäni tarkoittaa hyvää oloa, itseni haastamista ja tasapainoa.




Mitä järkeä on urheilla, jos ei aio kilpailla tai asettaa selkeitä tavoitteita?

Stressin ja pahan olon purkuun liikunta on varmasti paras keino. Juoksemiseen minulla on kirjaimellisesti viha-rakkaus suhde. Kerran ex poikaystäväni kanssa lenkillä ensimmäiset 15 minuuttia kirosin juoksemisen alimpaan helvettiin, kunnes en enää kestänyt sitä ketutusta jonka juokseminen aiheutti ja yhtäkkiä pysähdyin ja lähdin kävelemään takaisin autolle. (Se oli viimeinen kerta kun lähdimme yhdessä juoksulenkille :DD) Toisinaan taas juokseminen on ainoa asia mistä tulee hyvä olo, esimerkiksi todella vihaisena on ihana lähteä juoksemaan. Siinä kun aikansa pinkoo minkä jaloistaan pääsee viha ikäänkuin haihtuu pois. Eli jos joskus suututat minut ojenna vain lenkkarit niin katsellaan lenkin jälkeen uudestaan. Liikunta yleisestikin lievittää stressiä ja endorfiinit tuottavat mielihyvää ja luulen, että ilman urheilua pääni olisi hajonnut jo useampaan otteeseen!


Yksi hyvä syy urheilemiseen on se, että treenin jälkeen itsevarmuus saa buustia ja peilistä katsoo takaisin Beyonce. Vähän eri fiilis siihen verrattuna, kun on ollut parin päivän tauko ja peilistä katsomisen jälkeen on valmis ilmoittamaan itsensä Rakas sinusta on tullut pullukka- ohjelmaan.

Muistan pari kertaa, kun olen raahautunut salille itku silmässä syystä tai toisesta, ja vielä juoksumatolla lämpätessä on vierähtänyt pari kyyneltä, mutta olen vain laittanut musiikin kovemmalle ja beast moden päälle. Pahan mielen kääntäminen voimaksi takaa loistotreenin ja se hyvä olo tälläisen puristuksen jälkeen on aivan uskomaton. Tulee ihan soturiolo!!

Show 'em love :DD

Se fiilis kun hyvän jalkapäivän jälkeen jalat pettävät alta. Tästä kompuroinnista tulee huomattavasti parempi fiilis kuin siitä, kun jalat pettävät alta muutaman lasillisen jälkeen...

Urheilun harrastajilla kaikilla on varmaan taipumusta masokismiin, sillä lihaskipu seuraavana päivänä on nimensä mukaan KIPUA, mutta samalla ah niin ihanaa. Lempparini on ehdottomasti se, kun penikat ovat jumissa ja niitä hieroessa sattuu niin paljon, mutta samalla tuntuu niin hyvältä. Ehkä siitä kivusta tekee ihanaa myös se, että tietää tehneensä jotain oikein :P

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä: ruoka. Myönnän, että välillä ainoa motivaationi salilla on se, että treenin jälkeen saa ruokaa :D Yleisestikin mitä enemmän treenaa sitä enemmän saa/pitää syödä ja sehän sopii kaltaiselleni food loverille!


Liikunnassa mielestäni parasta on se, että sitä voi tehdä niin monella eri tavalla, että jokainen varmasti löytää itselle sopivan tyylin. Toisten kilpaillessa toiset nauttivat hyvinvointiliikunnasta eikä kumpikaan ole toista huonompi. Liikunta jokaisessa muodossa on positiivista ja mielestäni tärkeintä on, että siitä nauttii aidosti!

Liikunnallisin terveisin,

Karolina